KIRJOITTAJAT

Filosofian maisteri. 30+ Kahden lapsen äiti Varkaudesta. Juoksee arkea pakoon Aucklandin kaduilla, joskus jopa maratonin. Pakenee myös kirjoihin - arjen filosofi.

Kotikokki ja -leipuri. 50+ jakaa arkensa Suomen ja Espanjan välillä. Monessa mukana, tuntee naapurinsa. Unelmana se täydellinen ruisleipä sähköuunissa.

Sabine Blomqvist
LIITOKALA ITALIASSA

Lintu vai kala? 40+, aikuisen elämänsä Firenzessä asunut yksityisyrittäjä, äiti ja moniharrastaja opiskelee elämännauttijaksi

Talokaupat

Kesäkuu 18, 2013

Talon myynti on aina iso asia. Luopuminen kodista, jossa on asunut pitkään ja jonka on rakentanut on haikeaa ja raskasta. Olemme asuneet pitkään kahdessa maassa, tämä tilanne on ollut meidän oma valinta, tietoinen päätös. Päätimme viime syksynä, että nyt on aika luopua talosta Suomessa. Ei ole järkevää pitää taloa suurinta osaa vuodesta tyhjillään ja maksaa talonmiehelle siitä, että hän käy katsomassa taloa viikottain. Talonmies on leikkaannut kesällä ruohon ja talvella tehnyt lumityöt. Me olemme olleet talossa vain käymässä, välillä vain muutaman viikon vuodesta.

Talo on miehen rakentama ja hänen lapsensa ovat syntyneet ja kasvaneet siinä. He ovat lähteneet sieltä aikanaan kouluun ja jääkiekkoharrastuksiin, toinen poika on rakentanut autoja ja moottoripyöriä tallissa. Säästäväinen isä on säästänyt paljon osia ja työkaluja rakentamisesta, niitähän voisi vielä joskus tarvita. Talossa on juhlittu monet iloiset juhlat, mutta myös surua on mahtunut taloon, aivan kuten kaikkiin samanlaisiin taloihin, jossa on perhe asunut vuosikymmenet.

Nyt tyhjennämme taloa ja varastoja, sillä saimme talon lopulta aika nopeasti myytyä. Talo on hyvällä paikalla ja se saa uudet nuoret omistajat. Uudet omistajat arvostivat hyvää, hyvin tehtyä taloa, mutta myös sitä, että päiväkoti ja koulut ovat aivan vieressä. Kauppakeskukseen on kävelymatka samoin kuin uimapaikalle ja hiihtoladuille. He odottavat innolla, että pääsevät kääntämään kasvimaan ja istuttamaan ensimmäiset omat
perunat.

Mutta ennen muuttoa on selvitettävä tavaroiden kohtalo. Mitä varastoidaan, mitä lähetetään kotiin Espanjaan, mitä annetaan lapsille tai kierrätykseen. Mitä tehdään auton osille, puskureille, jotka kuuluvat autoon jota ei enää valmisteta. Mutta joihin liittyy valtava määrä muistoja, muistoja pojasta, joka käytti kaikki vapaa-aikansa auton korjaukseen. Tai mitä tehdään yli 20 vuotta sitten kuolleen isän valmistamalle pihakeinulle? Siihen liittyy niin paljon muistoja isästä ja lapsuuden kesistä. Isä oli ahkera ja todella taitava käsistään. Hänen valmistamiaan asioita on enää vähän jäljellä, mutta ehkä juuri siksi keinu on niin arvokas. Mittaamattoman arvokas, vaikka se nyt joutuukin varastoon. Kuljetusta Espanjaan pitää vielä miettiä, se olisi hieno asia, mutta todella hankala järjestää.

Edessä on pari työn täyteistä viikkoa. Varmasti omalla tavallaan raskasta ja haikeaa, mutta myös iloista. Olemme jo nyt hymyilleet monta kertaa, vanhoille valokuville tai lasten piirustuksille. Niitä ei voi hävittää, ne laitetaan tarkasti talteen. Onneksi varasto on iso, sillä säilytettäviä asioita on paljon, meille niin mittaamattoman arvokkaita.