Vappu on Suomessa tietysti myös kevään juhla. Suurin osa Suomesta on päässyt eroon lumesta ja päivälämpötilat hivuttautuvat ja lähelle kahtakymmentä (hyvänä vappuna). Kaikkien mieliin hiipii toivo pitkästä kuumasta kesästä.

Ulkomaille muutettuani minun vapun juhlimiset ovat jääneet vähemmälle. Ulkomaalaiset suomalaisyhteisöt saattavat vielä ehkä pienimuotoisesti juhlistaakin vappua, mutta esimerkiksi täällä Uudessa-Seelannissa kyseistä juhlaa ei paikallisesti juhlita lainkaan. Ensinnäkään täällä ei ole samanlaista työväenliikekulttuuria kuin Suomessa, ja toukokuun ensimmäinen päivä on täällä syksyllä, joten senkään puolesta ei vappu ei ole suuren juhlan aikaa.

Mutta kuten myös Suomessa, missä sanoma- ja aikakauslehdet täyttyvät erilaisten poreilevien sokerijuomien resepteistä, pääsevät täällä Uudessa-Seelannissakin hiilihapolliset juomat otsikoihin. Maanantain New Zealand Herald nimittäin kertoi meille kuinka 30-vuotias eteläsaarelaisesta pikkukaupungista kotoisin oleva Natasha Harris kuoli sydänkohtaukseen juotuaan liikaa Coca Colaa. Voitte kuvitella, että tämä otsikko sai kaikki paikalliset terveysruoka-aktivistit barrikadeille. ”Coca Cola on huume” ja ”Virvoitusjuomayhtiöt ovat murhaajia” olivat ehkä rajuimpia iskulauseita, jotka sinkoilivat maanantai-iltapäivänä eri medioista.

Eikä tämä taistelu tosiaankaan ole turha. Niin kuin kaikissa muissakin kehittyneissä maissa, uusiseelantilaistenkin virvoitusjuomien kulutus on kasvanut tasaisesti, ja maa onkin nykyisin kehittyneen maailman yhdeksänneksi suurin sokerilitkujen kuluttaja. Kaiken kaikkiaan uusiseelantilaiset kaatavat noin 84,2 litraa virvoitusjuomia alas kurkustaan asukasta kohden. Tämä on varmasti meidän kaikkien mielestä melko kyseenalainen kunnia. Taistelua on kuitenkin vaikea viedä eteenpäin kun paikalliset lukiot myyvät kanttiineissaan virvoitusjuomia ja monien vanhempien mielestä virvoitusjuoma on täysin kunnioitettava ruokajuoma.

Natasha Harrisin tapaus on selkeästi äärimmäistä laatua. Harrisilla oli hänen aviomiehensä ja äitinsä mukaan tapana juoda 8-10 litraa kokista päivässä ja polttaa siinä ohessa noin 30 savuketta. Hän aloitti päivänsä lasillisella kokista ja hänellä oli joka ilta yöpöydällä lasillinen kokista. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, ja fakta, jonka myös paikallinen Coca Colan maahantuoja halusi tuoda esille on, että 8-10 litraa mitä tahansa nestettä, vaikka vettä, normaalilämpöisessä ilmastonalassa on liikaa. Harrisin tapaus ei luultavasti olisi päättynyt hyvin, vaikka juomana ei olisikaan ollut Coca Cola.

Harrisin tapauksesta voimme kuitenkin oppia, että virvoitusjuomien normalisoituminen jokapäiväisenä janojuomana ei ole suotavaa. Sama pätee myös roskaruokaan. Minä en henkilökohtaisesti vastusta kummankaan kohtuukäyttöä erikoistilanteissa, mutta mielestäni yhteiskunnan pitäisi esimerkillään varmistaa, että kyseisten tuotteiden käyttöä tulisi harkita. Tällainen esimerkki esimerkiksi täällä Uudessa-Seelannissa olisi pikaruoka- ja virvoitusjuoma-automaattien poistaminen kouluista. Kuluttajien tulisi myös ymmärtää virvoitusjuomien ja roskaruuan ravintosisältö ja sen merkitys terveydelle. Voimme esimerkiksi varmastikin olettaa, että Natasha Harris ei täysin ymmärtänyt, millä tavoin hänen päivän aikana kuluttamansa sokeri- ja nestemäärä vahingoitti hänen elimistöään.

Minä olen päättänyt tänä vappuna olla juomatta kahdeksaa litraa mitään nestettä. Itse asiassa, vappu on täällä tavallinen tiistai, joten päädyn luultavasti nauttimaan noin kolme kupillista kahvia, litran verran vettä ja lasin appelsiinimehua aamiaisella. Niin kuin äitini aikoinaan esimerkillään osoitti, tähän nestemäärään en luultavasti kuole. Ellei sitten tuosta kahvista tule mahahaava.

Osa koirista on täydellisiä perheenjäseniä, niillä on omat sävy sävyyn omistajan asusteisiin sopivat puvut ja laukut. Koiralla saattaa olla useita kymmeniä takkeja ja lakkeja ja tietenkin aina juuri näihin asusteisiin kuuluva talutushihna. Joskus olemme käyneet läheisessä suurkaupungissa katukahvilassa kahvilla ja ihmetelleet sekä ihmisten että koirien asuja ja niiden yhteensopivuutta. Siinä ihmetellessä kuluu huomaamatta pidempikin aika ja espanjalainen kahvi on tunnetusti erittäin hyvää.

Koirien ruokinta on melkein tiedettä, eläinkaupasta löytyy juuri sopiva ruoka jokaiselle rodulle. On pienen, keskikokoisen ja suuren koiran ruokaa, mutta on myös erikoisruokaa rodun mukaan. On äidinmaidonvastiketta, allergiaruokaa juuri omalla rodulle ja erikoisruokavalion mukaista dieettiruokaa. En ole vastaavaa Suomessa nähnyt.

Kaikkien näiden hellittyjen perheenjäsenten vastakohtana ovat kulkukoirat. Koira koetaan välillä leluksi, niitä annetaan paljon lahjaksi ja ovathan pienet koiranpennut suloisia. Kun koira sitten hieman kasvaa, eikä ole enää niin suloinen, se voidaan hylätä kadulle. Täällä ei ole pakkasöitä, joten koiran on mahdollista selvitä ulkona pitkäänkin, jos se vain löytää jostain ruokaa ja juomaa.

Kaupungin rankkurit yrittävät kerätä kulkukoirat pois. Ne viedään kaupungin koiratarhalle, jossa niitä pidetään ennen lopettamista vain noin kaksi viikkoa. Tänä aikana omistaja voi käydä lunastamassa koiransa, jos se on joutunut kunnan tarhalle. Espanjassa toimii useita suomalaisia järjestöjä, jotka välittävät koiria Suomeen. Yleensä nämä koirat on pelastettu kuntien koiratarhoilta tai sitten joku suomalainen on löytänyt koiran ja saanut sille uuden sijoituspaikan suomalaisesta järjestöstä. Mekin olemme toimittaneet tältä alueelta jo kaksi koiraa eräällä järjestölle ja niillä molemmilla on jo uusi hyvä koti Suomessa.

Meidän oma koira on pelastettu noin vuosi sitten maalta. Se oli matkalla koirien taivaaseen, sillä se oli espanjalaisen mielestä likaisen värinen. Muut pentueen pennut oli jo myyty ja tämä pikkuinen reppana oli jäänyt jäljelle. Maatalon isäntä ei ollut valmis ruokkimaan enää koiraa, jos se ei kerran mene kaupaksi. Onneksi ehdimme väliin ja löysimme näin meidän Romppaisen. Romppasessa on ainakin villakoiraa ja terrieriä. Mies sanoo aina, että se on kahden rodun rakkauden hedelmä, meidän rakas perheenjäsen.

Ostan vieläkin kirjoja aika vähän. Käyn kirjastossa sekä lainaan kirjoja ystäviltä - ja omiani heille. Muutama vuosi sitten aloitimme pienen ystäväryhmän kanssa säännölliset kirjatapaamiset: tarkoituksemme oli lukea samaa kirjaa (jonka jokainen osti!) jota sitten kommentoisimme yhdessä kerran kuussa. Tapaamisemme olivat mukavia ja mielenkiintoisia mutta lähinnä muista syistä, sillä loppujen lopuksi vain pari meistä onnistui lukemaan kirjat sovitussa ajassa ja aloituksemme tyrehtyi.

Samoihin aikoihin liityin paikallisen kirjapalkinnon raatiin. ‘Premio Letterario Chianti’ on Firenzen ja Sienan lähikuntien kirjastojen ja kulttuurilautakuntien luoma vuosittainen kirjallisuuspalkinto. Ensin tekninen raati karsii kustantajien ehdottamista italialaisista kirjoista viisi. Erikoisuutena on se että kirjat valitaan ehdottomasti vähintään edellisen vuoden julkaisuista ja erikoisesti mainonnan hittiparaatista poispudonneiden joukosta. Toinen erikoisuus on se että kyseessä on kansanraati- tällä hetkellä 350 lukijaa - joka lukee nämä kirjat ja äänestää niistä mieleisensä. Yleensä kirjapalkinnot sovitaan kustantajien kanssa markkinamielessä, eikä esittelytilaisuuksissakaan ole monta jo kirjan lukenutta. Näin kirjailijat ovatkin yleensä mielissään saadessaan vastakaikua oikeilta lukijoilta. Asiaan nimittäin kuuluu tapaaminen kirjailijoiden kanssa kahden viikon välein - tämä aika on varattu kunkin kirjan lukemiseen.

Ehkä tunnettuin palkinnon voittaja muutaman vuoden takaa on Andrea Cammilleri, joka silloin ei vielä ollut kuuluisa. Hänen hahmonsa komissario Montalbano (tunnetun katalonialaisen kirjailijan kunniaksi nimetty) taitaa Tv-sarjan myötä olla tuttu myös Suomessa. Kirjapalkinto jaetaan tänä vuonna 25:nen kerran ja osallistujakuntia on yhdeksän. Kun Italiassa sanotaan yhä että täällä luetaan liian vähän, ja että kirjailijoita on enemmän kuin lukijoita, niin ainakin me tunnemme olevamme poikkeus kun joka kerta täytämme ison salin tai teatterin. Lukijoita on kaikista ikäluokista, sekä naisia että miehiä. Uskon myös että moni muukin lainaa mieluisia kirjoja eteenpäin, laajentaen lukijakuntaa lisää.

Minun on todettava että osallistuminen on rikastuttavaa. Ne pari kuukautta, jotka omistan ehdolla olevien kirjojen lukemiseen ovat sen arvoisia, ja usein kyseisiin kirjoihin ja kirjailijoihin en muuten olisi tutustunut. On myös mielenkiintoista kuulla muiden lukijoiden mielipiteitä. Aihepiirit ovat laajat: politiikasta historiaan mutta myös esimerkiksi juuri rikosromaaneja. Taso vaihtelee vuosittain, mutta harvoin olen jättänyt jonkun kirjan kesken. Myös tapaamiset kirjailijoiden kanssa ovat todella antoisia. Heidän asiantuntemuksensa on ainutlaatuista: valaisevaa ja viihdyttävääkin. Riski on kuitenkin että kirjailijan luonne vaikuttaa loppuäänestykseen - silloin tällöin ollen kuullut kommenteja että kirja oli hyvä mutta lukija päätti äänestävänsä juuri sitä vasta kirjailijan tavattuaan!

1 pieni kesäkurpitsa
½ munakoiso
3 rkl oliiviöljyä
2 pihvitomaattia
1 paprika
200 g vuohenjuustoa
tuoreita basilikan lehtiä
suolaa
mustapippuria
filotaikinaa

Tzatziki:
200 g maustamatonta jogurttia (mielellään kreikkalaista tai turkkilaista)
puolikas kurkku
1 sitruunan mehu
2 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
mustapippuria

Tzatziki:
Raasta kurkku ja valuta se siivilässä. Sekoita jogurtin joukkoon kurkkuraaste, hienonnettu valkosipuli, sitruunan mehu, suola ja mustapippuri. Anna tekeytyä kylmässä ennen tarjoilua.

Kasvikset:
Viipaloi kesäkurpitsa ja munakoiso. Levitä ne leivinpaperin päälle ja ripottele pinnoille suolaa. Kun pintoihin nousee vesipisaroita, kuivaa ne talouspaperilla. Paista viipaleita pari minuuttia oliiviöljyssä kuumalla paistinpannulla. Nosta sivuun jäähtymään hetkeksi. Viipaloi tomaatit ja paloittele paprika. Viipaloi myös vuohenjuusto. Ota filotaikinasta levy ja kokoa sen päälle vuorotellen kasvisviipaleita, vuohenjuustoa ja basilikan lehtiä. Ripottele väleihin hieman suolaa ja mustapippuria. Kääri filotaikina ohuelti pinon ympärille. Nosta filotaikina-kasvisnyytit leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja valuta niiden pinnalle vielä hieman oliiviöljyä.

Paista 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Tarjoile tzatzikin kera.

Ostoslista:

• Kesäkurpitsa (1) Munakoiso
• Pihvitomaatti (2) Paprika
• Kurkku, Sitruuna
• Maustamaton jugurtti (200 g)
• Valkosipulin kynsi (2)
• Suola, mustapippuri, Oliiviöljy
• Vuohenjuusto (200 g)
• Tuore basilika
• Filotaikinaa

Lataa ja tulosta resepti ja ostoslista

Sitruunaiset donitsit:

50 g voita
1,25 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1,25 tl suolaa
1 dl maitoa
1 tl sitruunankuorta raastettuna

Kuorrutus:
3 dl tomusokeria
1 rkl sitruunamehua
vajaa 1rkl vettä

Päälle:
strösseleitä

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna edelleen vatkaten. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää seos taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Mausta sitruunankuoriraasteella. Sekoita tasaiseksi.
Paista leivonnaiset kahdessa erässä. Voitele 6:n syvennyksen donitsipelti ja pursota taikinaa vuokiin. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 12–15 minuuttia.

Kumoa leivokset. Puhdista ja voitele donitsipelti uudelleen, ja pursota loppu taikina syvennyksiin. Kypsennä ja kumoa leivokset.

Sekoita tomusokeri, sitruunamehu ja vesi keskenään. Levitä kuorrutus jäähtyneiden leivoksien pintaan ja koristele ne heti strösseleillä

Ostoslista:

• Voi (50 g)
• Muna (1)
• Vehnäjauho (3 dl)
• Maito (1 dl)
• Sitruuna (1)
• Sokeri, tomusokeri, leivinjauhe
• Strösseleitä

Lataa ja tulosta resepti ja ostoslista

Voitte kuvitella, että Uuden-Seelannin suomalainen yhteisö ei näitä kommentteja ottanut ilomielin vastaan siitä huolimatta, että Brownlee sanoi niiden olleen ”huumorilla heitettyjä”. Vaikka asia ei luultavasti nousekaan diplomaattiseksi selkkaukseksi, pääsi se kuitenkin uutisten etusivulle niin Suomessa kuin Uudessa-Seelannissakin. Myös suomalaisen entisen journalistin perustama ”Send Gerry Brownlee to Finland to learn some facts” –Facebook ryhmä keräsi muutamassa päivässä yli 500 jäsentä. Loppujen lopuksi saaga päättyi Uuden-Seelannin pääministerin, John Keyn, anteeksipyyntöön Sauli Niinistöltä yhteisen Korean vierailun aikana.

Vaikka Suomen murhatilastot ja työttömyystaso eivät annakaan aihetta kehuskeluun, ei pahasta kotiväkivaltaongelmasta ja lapsiperheiden kroonisesta köyhyydestä sekä laittomien huumeiden käyttäjien korkeasta määrästä kärsivä Uusi-Seelantikaan voi liikaa moittia Suomea. Uusiseelantilaisessa koulutusjärjestelmässä olisi tosiaan mielestäni parantamisen varaa, varsinkin tasa-arvoisuuden ja opettajien koulutuksen suhteen, ja tämähän juuri oli oppositiojohtajan argumentti koko keskustelun alussa. Ja Suomen koulutusmallihan on maailmanlaajuisesti tunnettu korkeasta tasostaan, joten mallimaana koulutusasioiden suhteen Suomi ei varmastikaan ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Mutta parin viime kuun tapahtumat niin Suomen politiikassa kuin omassa ja läheisteni yksityisessä elämässä ovat saaneet minut pohtimaan niin Suomen kuin koko läntisen kehittyneen maailman koulutusjärjestelmää. Ensinnäkin, uuden hallituksen säästöohjelma on tylyä luettavaa: ammattikorkeakoulujärjestelmä: - 51 miljoonaa, Aalto-yliopiston ja muiden yliopistojen lisäraha: - 58 miljoonaa, lukioverkon karsiminen: - 30 miljoonaa, ammatillinen koulutus: - 28 miljoonaa, yliopistot: - 27 miljoonaa, Suomen Akatemia: - 28,6 miljoonaa ja oppisopimuskoulutus: - 21 miljoonaa euroa. Ja jos joku erehtyy kysymään, että miksi, niin vastaushan on takuuvarmasti vanha tuttu ”vaihtoehtoja ei ole”. Vaikka leikkaukset eivät suoranaisesti osu maailmanlaajuisesti tunnettuun peruskoulutusjärjestelmäämme, eivät nämä koulutukseen kohdistuvat säästöt varmasti ole tukemassa suomalaisen tietoyhteiskunnan kehitystä. Nähtäväksi jää, voimmeko ylpeillä upealla koulutusjärjestelmällämme vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Mutta länsimaisten koulutusjärjestelmien keskinäinen vertailu saattaa tulevaisuuden kannalta olla täysin turhaa. Kanadalainen tutkija ja aktivisti Nicole Foss kirjoittaa blogissaan theautomaticearth.org omista näkemyksistään koskien maapallon tulevaisuutta ja kuinka maailman finanssikriisi ja energiantuotantoon liittyvät ongelmat saattavat hyvinkin pian muokata arkeamme ja pakottaa meidät arvioimaan uudelleen kulutuskäyttäytymistämme, arkeamme, haaveitamme ja luultavasti myös sitä, mihin koulutuksemme meitä valmistaa. Nykyiset koulutusjärjestelmämmehän tuottavat kyllä kilpailukykyisiä, joustavia ja tuottoisia työntekijöitä, jotka ovat valmiita jatkamaan vanhempiensa ja isovanhempiensa valjastaman tuotantokoneen ohjaksissa luoden entistä mahtavampaa tulevaisuutta.

Mutta mitä jos tulevaisuus ei olekaan sitä ja samaa? Mitä jos tulevaisuus tuokin tullessaan enemmän ja uudemman sijaan vähemmän ja taas vähemmän? Kukaanhan ei voi varmasti sitä ennustaa, mutta kaikki me varmasti ymmärrämme, ettei nykyinen meno tule jatkumaan. Olemmeko me ja lapsemme valmiita, ja kuinka nopeasti me pystymme sopeutumaan uuteen todellisuuteen? Ja tuottavatko koulutusjärjestelmämme uusiin ympäristöihin sulavasti sopeutuvia ja itsenäisesti ajattelevia ihmisiä? Mikä on Pisa-tulosten merkitys maailmassa, jossa auto on jälleen kuljetusväline eikä statussymboli ja ulkomaan matkat täysin välttämättömiä eivätkä enää vain yksi kulutuksen muodoista?

Tästä näkökulmasta katsottuna pikkumaiset kinastelut Suomen ja Uuden-Seelannin välillä tuntuvat lähinnä huvittavilta. Meillä kaikilla on varmasti parantamisen varaa kaikilla elämänalueilla.

Eräs mielenkiintoinen meitä lähellä vietettävä Fiesta on Valencian kaupungissa maaliskuun 19. päivään liittyvä Las Fallas. 19.3. on San Jósen, eli Pyhän Josefin päivä, jolloin vietetään koko maassa isänpäivää. Jeesuksen isä oli puuseppä Josef, joka on kaikkien puuseppien suojelupyhimys.

Ensimmäiset merkinnät Valencian San Jósen päivään liittyvistä juhlista löytyy vuodelta 1497, mutta ilmeisesti juhlaa on vietetty jo paljon sitä ennen. Talvi on pimeää aikaa myös täällä ja keskiajan lopulla asunnot valaistiin kynttilöin. Kevät alkaa virallisesti Espanjassa 20.3. ja silloin ei tarvita enää asunnoissa sisällä päivällä valoja.

San Jósen päivän kunniaksi puusepät veivät vanhat jalalliset kynttilänjalat ulos kadulle ja koristelivat ne vanhoilla vaatteilla ja asettivat vielä jonkinlaiset kasvot hahmolle. Kevään alkamisen kunniaksi myös työhuoneet siivottiin ja talven aikana kertyneet roskat ja lastut kerättiin koristeltujen kynttilänjalkojen kanssa samaan kasaan. Näin syntyivät ensimmäiset fallas – hahmot, jotka sitten kevään saapumisen kunniaksi keskiyöllä poltettiin korttelien yhteiseksi iloksi.

Tällä hetkellä Valencian kaupunki on rajoittanut Las Fallas hahmojen rakennus ja polttopaikoiksi 370 keskeistä aukiota ja tienristeystä kaupungissa. Suurimmat rakennelmat ovat tänä päivänä yli 20 metriä korkeita ja niissä voi olla jopa 50 erilaista hahmoa. Tämän päivän hahmot rakennetaan paperimassasta ja niiden rakentamiseen käytetään koko vuosi aikaa. Paras hahmo palkitaan rahapalkinnolla ja tietenkin kunnialla, mutta kaikista hahmoista joka vuosi vain yksi säästyy polttamiselta ja päätyy museoon. Muut palavat keskiyöllä kortteleiden omien kuningattarien sytyttämänä ja uusien suunnittelu voi alkaa.

Paikalliset televisioyhtiöt lähettävät suoraa kuvaa tapahtumista useamman päivän ajan. Mutta tietenkin tunnelma on paikan päällä aivan erilainen. Valencian vajaan miljoonan asukkaan kaupunkiin tulee näitä muutamaa päivää varten noin 2 milj. turistia osallistumaan Las Fallas fiestaan ja juhlimaan kevään alkamista. Kadut ovat täynnä juhlivia ihmisiä ja iloinen puheensorina kuuluu joka puolelta. Ihmiset pukeutuvat kauniisiin kansallispukuihin ja jokainen ilta päättyy ilotulitukseen. Kortteiden teltoissa juhlinta jatkuu aamuun asti. Kevät on tullut pimeän talven jälkeen ja sitä kannattaakin juhlia.

Matkailuhan liittyy monen pääsiäiseen, ainakin täällä. Sanonta ”Natale con i tuoi, Pasqua con chi vuoi” on yleinen koko maassa ja kertoo että vaikka pääsiäinen onkin täällä tärkeä pyhäpäivä, niin sukujuhlana se on menettänyt merkitystään . Vapaasti käännettynä: Joulu omaisten parissa, pääsiäinen kenen kanssa haluat. Näin pääsiäislomalla moni suuntaakin muualle.

Chianti on eräs suosittu matkakohde ja pääsiäisenä alkaa täällä turistisesonki. Suurin osa paikallisista yöpymismahdollisuuksista - maatilat,Bed&Breakfast, hotellit ja villat - sulkevat marraskuussa ja avaavat uudestaan vasta pääsiäisenä. Talvella ei juurikaan kannata pitää auki, turistit ovat sattumanvaraisia, ja työntekijät ja lämmitys maksaisivat liikaa. Pääsiäisenä on kuitenkin yleensä jo lämmin ja kevät pitkällä. Talven kylmyys on väistänyt eikä kesän poltava helle vielä ahdista. Toisena pääsiäispäivänä on tavallista ulkoilla tai retkeillä, ei ainoastaan luonnossa. Greve in Chiantissa on silloin antiikkitori ja piazza täyttyy kaukaakin tulleista vieralijoista.

Kaikenlaisia tapahtumia on hiljaisen viikon aikana paljon koko maassa: kansanperinteisiä tai katolisia kulkueita ja rituaaleja sekä juhlia. Kun pitkänä perjantaina kulkueissa vallitseva aihe on kärsimys ja katumus niin pääsiäissunnuntaina tunnelma onkin iloisempi. Esimerkiksi Firenzessa on jokavuotinen tapahtuma ”Scoppio del carro” joka on lähtöisin vuodelta 1101. Vaalean härkäparin vetämät kärryt ilotulituksia ja paukkupommeja täynnä kulkee Duomon, eli tuomiokirkon luo. Sytyke laukaistaan rautalankaa pitkin kyyhkysen muodossa, ja jos kaikki sujuu ilman ongelmia ja ilotulitus on onnistunut, niin se lupaa hyvää vuotta - joskus kyyhkysen matka on pysähtynyt ennen tulitusten laukeamista ja se on tietysti ollut huono enne koko Toskanalle.

Syötiinpä siiten kotona tai ravintolassa niin pääsiäissunnuntain perinteiseen ateriaan kuuluvat tietysti kananmunat, jotka haluttaessa ensin siunataan kirkossa. Pääruokana on lammasta ja jälkiruokana suklaamunia sekä Colomba, eli kyyhkysen muotoinen kakku. Suklaamunat täällä ovat perinteisesti SUURIA, ainakin noin 25-30 cm korkeita, kaikkien herkkusuiden iloksi. Hienoimmat tulevat konditoriasta ja yllätykset ovat yksilöllisia - munasta löytynyt kullankimaltava sormus saattaakin olla aito - itselleni ei tosin ole ikinä näin hyvin käynyt! Pääsiäisnoitia, -pupuja tai -kukkoja olen Italiassa nähnyt vain ulkomaisten lapsiperheiden luona. Italialaiset lapset valitsevat itse suklaamunansa kaupasta sekä saavat niitä lahjaksi sukulaisilta.

Nyt vain pääsiäistä odottamaan. Pappi on jo käynyt kodeissa siunaamassa perheet, ja tätä on tietysti edeltänyt kevätsiivous. Tarkoitus oli aikoinaan että tehtäisiin suursiivous talven jälkeen; hygienia oli nykyistä paljon huonompi ja tälloin tupaan päästettiin aurinko sisään ja talven kaikki pölyt ulos. Tänä päivänä hygienia ei yleensä ole ongelma, ja kiireinen siivooakin ”dove passa il prete” eli ihan vain siitä mistä pappi kulkee, tyypillisen sanonnan mukaan. Tämä sanonta sopii minullekin - on vaikka kuinka monta kiehtovaa kohdetta eri puolilla maapalloa mitkä haluan viela tänään nähdä, ei nyt ehdi siivoamaan!

600 g jauhoisia perunoita
200 g purjosipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl ruokaöljyä
3-4 oksaa timjamia
10 dl vettä tai kasvislientä
1-2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Päärynä-juustoleivät:
8 ohutta viipaletta maalaispatonkia
50 g gruyere- juustoa raastettuna
1 päärynä viipaleina
ripaus mustapippuria

Sosekeitto:
Kuori ja paloittele perunat. Hienonna purjo ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota perunoita ja sipuleita hetki. Lisää timjaminoksat ja vesi tai kasvisliemi (sen verran että ainekset peittyvät). Keitä perunat pehmeiksi, poista timjaminoksat ja soseuta keitto tasaiseksi. Lisää kermaa maun mukaan, mausta suolalla ja mustapippurilla. Tarkista maku ja tarjoile päärynä-juustoleipien kera.

Päärynä-juustoleivät:
Levitä juustoraaste leiville ja asettele päälle päärynäviipaleet. Rouhi pinnalle hieman mustapippuria ja paista 225-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Ostoslista:

• Peruna (600 g)
• Purjosipuli (200 g)
• Maalaispatonkia
• Kerma + Ruokaöljy
• Valkosipulin kynsi (2)
• Suola, mustapippuri
• Guyere-juusto (50 g)
• Tuore timjami
• Päärynä (1)

Lataa ja tulosta resepti ja ostoslista

Sitruuna-appelsiinikakku:

3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 sitruuna (mehut puristettuna)
1 appelsiini (mehut puristettuna)
150g voisulaa
1 sitruunan raastettu kuori
1 appelsiinin raastettu kuori
valkosuklaata

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja vaniljasokeri vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos vaahtoon vuorotellen nesteiden ja rasvan kanssa. Pese sitruuna ja appelsiini huolellisesti, raasta kuoret ja purista mehut.

Lisää sitruunan ja appelsiinin kuoret sekä raastettu valkosuklaa taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina rasvattuun vuokaan ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla n. 45 min.

Koristele esimerkiksi vaahtokarkkimassalla (kooste: vaahtokarkit, tomusokeri ja vesi) tai marsipaanilla.

Ostoslista:

• Voi (150 g)
• Vehnäjauho (5 dl)
• Sitruuna (1) Appelsiini (1)
• Kananmuna (3)
• Sokeri, vaniljasokeri, leivinjauhe
• Valkosuklaa

Lataa ja tulosta resepti ja ostoslista